Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen sanoi Joensuussa viikko sitten pidetyssä Kuntien mahdollisuudet uudella hallituskaudella -seminaarissa, että ei ole nähnyt yhtään ulkomaista tutkimusta, jonka mukaan julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon laaja ulkoistaminen yksityiselle sektorille tulisi veronmaksajille edullisemmaksi.

Rääkkylässä näin on kuitenkin tehty ja kunta hehkuttaa onnistumistaan. Talousluvut näyttävät pelkkää plussaa vanhaan verrattuna.

Tohmajärvellä ollaan ehkä menossa samaan suuntaan yksityistämisen tiellä.

Mahdollista on, että kunta toisensa perään siirtyy yksityisen firman tuottaman sosiaali- ja terveyspalvelun piiriin joko kokonaan tai osittain. Edulliset tarjoukset houkuttelevat.

Mutta, onko kyse ”sisäänvetotarjouksista”?

Uskon, että ainakin osa kuntapäättäjistä on tietoisia ulkoistamisessa vaanivasta sudenkuopasta. Kietäväinenkin totesi, että ylikansallinen tai suuri alan yritys voi tarjota kunnille ensimmäisen sopimuskauden todella edullisesti.

Mutta, miten käy sitten, kun neuvotellaan uudesta sopimuskaudesta? Kyseinen yksityinen palveluntuottaja saattaakin olla ainut vaihtoehto, koska kuntaorganisaatiossa ei enää ole yhtään sote-alan ammattilaista.

Kuntapäättäjien työtä ei yhtään helpota se, että valtiovallan vielä hyvin keskeneräiset sosiaali-ja terveystoimen kokonaisuudistukset saattavat laittaa koko paletin aivan uuteen uskoon.

Oli sosiaali- ja terveystoimen järjestelyvastuussa kunta, sairaanhoitopiiri, yliopistosairaalan ”miljoonapiiri” tai mikä hyvänsä, rahat kokonaislaskuun julkisesta terveydenhuollosta kaivetaan veronmaksajan lompakosta. Jos palvelujen tuottajana on osakkeenomistajilleen mahdollisimman suurta voittoa tavoitteleva firma, lasku voi olla huomattavan suuri.

Valtiovallan on toimillaan estettävä julkisen terveydenhuollon valuminen voittoa tavoittelevien firmojen käsiin. Talousahdingossa elävissä kunnissa siihen ei yksin pystytä, sillä raha sanelee tällä hetkellä valintojen suunnan.

*****

Kunnallista sosaali- ja terveydenhuoltoa on usein moitittu johtamisen puutteesta verrattuna yksityiseen sektoriin. Kiteellä on otettu härkää sarvista ja alettu kouluttaa kaupungin tehtäviin johtamisen ja tuotekehitysalan ammattilaisia.

Kari Sarkkinen
kari.sarkkinen@uutisalasin.fi

Aaahhh… palasin juuri Kreikan saaristolomalta koko Tohmajärven perheen kanssa.  Seilasimme purjeveneellä viikon käyden suureksi osaksi saarilla mistä en ollut ikinä kuullutkaan.

Itselleni kaikkein parasta matkassa tapahtui vasta Los Angelesiin paluun jälkeen, kun huomasin että olin unohtanut elämäni Kaliforniassa ihan kokonaan. Kotini näytti ihan ihmeelliseltä, ajatus että olen työkseni malli/näyttelijä oli ihan kummallinen, ja kaikki tavalliset jutut kotona olivat ihan vieraita. Tällöin tiesin että olin tosiaankin LOMALLA.

Ainoa asia mikä oli pysynyt mielessä koko matkan olivat kissani. Olin peloissani siitä että ne suuttuvat minulle, kun jätin ne kahdestaan niin pitkäksi aikaa automaatin ruokittavaksi. Muuta kotoa en ajatellut. Mieleen eivät tulleet edes ne kaksi kuvaustyötä mistä jouduin kieltäytymään juuri ennen lähtöä matkan takia.

Amerikkalainen puhelimenikaan ei toiminut Kreikassa ja laivalle ei ollut hyvää internet -yhteyttä, joten olin ihan ummikko turistina tietämättä muusta maailman menosta mitään. Hyvä niin. Sai ajatella itse enemmän.

*****

Matkalla sainkin hienon ajatuksen uudesta luonnontuotebisneksestä minkä näin Kreikassa. En ole huomannut vastaavaa Yhdysvalloissa.

Los Angelesiin takaisin saavuttuani tutkin innolla asiaa, mielessäni ne miljoonat mitkä teen tämän uuden jutun tuomisella uuteen maanosaan. Sain kuitenkin harmikseni selville, että koko idea on lailla kielletty Amerikassa!

Mihin on mennyt Amerikkalainen unelma kun tavalliset vanhat luonnontuotteet kielletään… Amerikkalainen unelma onkin nykyään Eurooppalainen tai Kreikkalainen unelma.

*****

Mutta tämä ei minua lannistanut. Loman jälkeen olen tehnyt hullun lailla kotitöitä. Osaksi aikaeron takia koska nousen ylös jo aamuviiden aikaan. Saan paljon aikaiseksi kun koko kaupunki vielä nukkuu ja osaksi sen takia ettei lomalla saa paljon tehtyä mitään työn tapaista.

Kysyin veljeltäni Kreikasta lähtiessä mitä hän odottaa kaikkein eniten Suomeen tultua?

Vastaus oli töitä!

Niin täälläkin sitten kai ihan vahingossa, vaikka oma vastaus olikin kissojeni näkemistä. Oman kissan silittämistä odotti eniten myös 6-vuotias veljenpoikani Rasmus.

Lomasta tulee siis vahingossa tälläisiä hyviä puolia: hienoja ideoita ja työnteon haluamista. Se kai lomassa onkin tarkoitus.

*****

Siellä Suomessa on työntekijöillä tosi hyvin asiat lomien suhteen. Amerikkalaiset työntekijät saavat yleensä kaksi viikkoa lomaa vuoteen ja useimmat eivät uskalla sitä edes käyttää!

Miehelläni Robilla on vuosien varrella kertynyt 10 viikkoa käyttämättömiä lomia (eli viiden vuoden lomat!). Sen takia hän ei varmaan nykyisin halua tulla takaisin kotiin lomalta ollenkaan.

*****

Huonointa tässä lomassa oli seilaamisen toinen päivä milloin aallokko oli kaikkein pahin ja tuuli kovasti. Ensin oksensi äiti, sitten Rasmus, sitten veljeni, jolloin itse tulin siihen tulokseen että oksennan minäkin, minkä jälkeen seurasivat Sofia 4v, ja veljeni puoliso. Jee!! Mikä yhdistäisi perhettä sen enempää kuin yhdessä oksentelu? Vitsi. Vitsi.

Ai niin, ja kissat selvisivät hienosti kotona myös. Molemmat tulivat ovelle vastaan ja nukkuivat tiukasti vieressä seuraavat yöt. Eivät ole edes purreet mitään rikki tai tehneet mitään yllätyksiä esim. kenkiin tai sänkypeiton alle.

P.s. Hyvää Syntymäpäivää molemmille vanhemmilleni tällä viikolla!

——–

Anna Easteden on tohmajärveläislähtöinen nykyään Los Angelesissa asuva malli ja elokuvanäyttelijä.