Ovelta kuuluu koputus. Vieras esittäytyy puolalaiseksi opiskelijaksi. Huomaan ajattelevani, mistähän tämä vieras on oikeasti kotoisin. Kuuntelen saisinko aksentista vihiä. Tarkoitus on ilmeisesti myydä jotakin, kommunikointi tapahtuu englanniksi.

Vieras unohtaa myyntipuheet alkuunsa, kun kurkistan talviselle pihamaalle ja etsin katseellani autoa, jota ei näy. ”Oletko jalkaisin liikkeellä?” ”Kyllä”, hän ehtii sanoa. Jatkan kysymystä hymyillen. ”Mitä ihmettä sinä teet täällä kylän perällä Suomessa, keskellä kylmää talvea? Extremelomalla Puolasta – kävellen?”

Vieras on vaivaantuneen oloinen ja vaihtaa puheenaihetta. ”Juu, onkohan tässä lähellä jotakin pubia?” hän kysyy hätäisesti ja jatkaa matkaa seuraavaan taloon. ”Olipa kumma, tänne asti tuli kysymään pubia”, mietin itsekseni. Ei ollut kovin viluisen oloinen kaveri, ollakseen jalkaisin liikkeellä lumipyryisenä päivänä.

Myöhemmin kuulen, että kylää on kiertänyt muitakin puolalaisia opiskelijoita.Vanhempi mies on tietenkin ollut aikuisopiskelija. Myytävät esineet eivät olleet kummoisia, tällä kertaa vanerista muotoiltuja koriste-esineitä. Niiden tuotoilla tuskin lomailee Suomessa montaa päivää. Ei tämä erityistä ole, mutta tällä kertaa minua oudoksutti, miksi vaivautua tänne asti kaupittelemaan tuotteita, jotka eivät mene kaupan.

Ajattelemmeko koskaan, miten luottavaisia me olemme täällä maaseudulla? Olen hiljattain kohdannut tilanteita, joissa ulkomailta tänne muuttaneet ihmiset kertovat, että erityisen hieno asia täällä maaseudulla on se luottamus, mikä kyläyhteisössä vallitsee. Heidän on alussa ollut vaikea käsittää, miten ovet voi jättää auki, jos poistuu hetkeksi kotoaan.

Totta. Me tiedämme, mitä tarkoittaa, kun luuta on ulko-ovella. Meistä olisi omituista, jos auton ovet täytyisi lukita joka kerta, kun käväisemme kyläkaupassa. Meille turvallisuus ja luottavainen ympäristö on niin luonnollista, ettei sitä juurikaan ajattele.

Vieras kaupustelija sai pitkästä aikaa pohtimaan, olemmeko tuudittautuneet liian luottavaisiksi? Entä jos kulkijoita sattuisi käymään juuri silloin, kun talonväki on käymässä naapurissa. Voimmeko luottaa, etteivät vieraat menisi sisään taikaluudalla lukitusta ovesta?

Maaseudun parhaita puolia on, että kylän asukkaat tuntevat toisensa suurin piirtein. Vieraisiin kulkijoihin kiinnitetään enemmän huomiota kuin kaupungeissa. Tiedostamatta luotamme siihen, että poissa ollessamme taikaluuta ja salaperäinen kylähenki valvovat kotejamme.

Luottamuksen ilmapiiri on arvokas perinne, se tuo meille turvallisuutta. Se on osa suomalaista maaseutua. Tapakulttuurin muuttuminen ja päihteet ovat monin paikoin lisänneet pahaa oloa ja tihutöiden määrää. Taikaluudat ovat katoamassa. On helppoa sulkea silmät ikäviltä asioilta, mutta näin tehden hyväksymme muutoksen.

Meidän kaikkien yhteinen tehtävä on pitää huolta, että luottamuksen ja arvostuksen henki säilyy kulttuurissamme. Me päätämme yhdessä, millaisessa ympäristössä haluamme elää. Suomalainen taikaluuta on arvokas asia, jonka toivoisi säilyvän portaan pielessä tulevillekin sukupolville.

 ——

 Marjaana Aarnio on pureutunut Värtsilässä paikalliseen kylätoimintaan ja työnsä kautta maakunnallisiinkin kyläprojekteihin.

Vuosi on alkanut sellaisella rytinällä ja paukkeella, että tuntuu kuin uuden vuoden aatto olisi yhä. En itse tahdo oikein pysyä perässä kaikkien meneillään olevien projektien kanssa.

Koulussa tehdään musikaalia, jossa soitan, olen kapellimestarin assistenttina ja sovitan kaksikymmentähenkiselle orkesterille kappaleen. Orkesterin johtamistakin pääsen kokeilemaan.

Keikkoja ja konsertteja on siinä sivussa ja suurimpana rakettina on oman levyn tekeminen laulajan kanssa. Kyllä tässä jo tuskanhikeä on valutettu kaiken takia, mutta parhaiten näköjään saan itseni toimimaan kiireessä ja pienen paineen alla; tämä on tullut testattua aiemminkin.

*****

Oman levyn tekeminen on ollut Duo Hurmion yhteinen haave, jota olemme pohdiskelleet laulaja Anna-Elisa Hannulan kanssa viime keväästä lähtien. Omia kappaleita oli kertynyt sen verran, että levyn tekeminen alkoi tuntua hyvältä ajatukselta.

Alun perin levyn teosta piti tulla pienimuotoinen, noin sadan kappaleen painatus, jota jaetaan tutuille, radioihin ja loput myyntiin mitä jää. Ei se ihan niin kuitenkaan mennyt: Kokemattomina emme osanneet edes kuvitella, kuinka paljon taustatyötä levyn tekeminen vaatii.

Kuvaan astui (onneksi) appiukkokokelaani, joka iski minulle joulun jälkeen faktat tiskiin ja totesi, että sata levyä on käytännössä yhtä kuin nolla. Mitä? Siis ai miten niin?

Suu pyöreänä kuuntelin tätä ilotulitusta herran suusta, joka on ollut yrityselämässä yli 25 vuotta ja hänellä on kokemusta; syvällä rintaäänellä sanoen.

Yhtäkkiä paperille oli piirtynyt suunnitelma, jossa levyjä painatettaisiin viisi kertaa enemmän kuin olin ajatellut. Myös avainsanoja singahteli esiin, kuten yrittäjyys, markkinointi ja suunnitelma.

Aivan, suunnitelma. Siitä lähtikin noin kuuden tunnin pikaluento yrittäjyydestä ja mitä kaikkea siihen sisältyy.

Näin avautui myös levyn tekemiseen liittyvät tosiasiat ja aloin pikku hiljaa ymmärtämään, miten harkitusti ja paljon levyä täytyy markkinoida, että se myy.

Levyprojektiin liittyy siis vähän muutakin kuin musiikin tekeminen ja studioaika.

Ai ihanko totta? Omissa pikku kuvitelmissani ajattelin, että eiköhän se riitä, kun on studio varattuna ja ”jos nyt joku levynpainatusfirma ehkä vois jossain joskus painattaa sata niitä nii olis iha kiva!”

Kyllä siinä joulukinkut ja piparit laatikoineen alkoi mahassa myllertää, kun kuuntelin viisaamman puhetta; poikaystäväni vieressä isäänsä kompaten.

*****

Joululoman autuus ja ”aivot narikassa” oleilu kotona Tohmajärvellä saikin siis uudenlaisen käänteen ennen uutta vuotta.

Päässä pyöri miljoona asiaa; rahoitus, toiminimen perustaminen, levyn markkinointi, graafinen suunnittelu, kotisivut, teosto, konsertti ja päällimmäisenä apua.

Kysymyksiä oli vailla vastausta niin paljon, että hengästytti jo pelkkä ajatus.

Tällä hetkellä on meneillään ehkä hektisin vaihe kaiken tekemisen suhteen, mutta silti mieli on positiivinen ja odottavainen, mitä kevät tuo tullessaan.

Asiat ovat selkiytyneet tammikuun aikana ja levyn tekeminen on hyvässä vauhdissa. Viisisataa levyä ei kuulosta enää ollenkaan suurelta määrältä.

Oma yritys on pystyssä ja suunnitelmat edistyvät kaikin puolin. Onneksi kova työ palkitaan ja omien kappaleiden soittaminen on ehkä parasta mitä tiedän tällä hetkellä.

Työn tuloksista pääsee nauttimaan Tohmajärvellä 9.4 Tietäväisen koulun salissa, kun Duo Hurmion konserttikiertue käynnistyy sieltä. Mainokset ja julisteet tulevat valloittamaan näkökenttänne vielä lähempänä. Tervetuloa nauttimaan monipuolisesta musiikista!

——–

Henna on Tampereella asuva 22-vuotias muusikko-opiskelija. Valmistuminen alkaa häämöttää ja tulevaisuus on vielä avoinna, mutta musiikin ja ihmisten parissa työskentelyä se tulee varmasti olemaan.